Joanne Harris: Pieni suklaapuoti

Ensimmäinen kirja, jonka luin 52 kirjaa vuodessa-tavoitteessani, oli Pieni Suklaapuoti. Taisin lukea sen tämän vuoden ensimmäisen illan ja yön aikana :) Siinä mielessä sopivan kevyttä luettavaa, ettei kirja vie yöunia. Mutta kun minulla on paha tapa lukea hömppäkirjat kerralla, niin viehän se yöunet, kun ei pääse nukkumaan ennenkuin kirja on luettu loppuun :)

Pieni suklaapuoti on yksi suosikkielokuvistani (iih, Johnny Depp <3), mutta kirjaa en ollut aikaisemmin lukenut. Mitäs tästä nyt sanoisi? "Kaikki" kun ovat leffan nähneet, niin juonta ei ehkä kannata kerrata. Ihan tarkkaan elokuva ei tietty kirjan tekstiä noudata, mutta erot ovat aika pieniä eikä kirjaa lukiessa tullut oloa "ei se noin mene". Koska olen leffan nähnyt monta kertaa, niin kirjaa lukiessa kuitenkin tuli mieleen, miltä tapahtumat näyttävät leffassa.

Pieni suklaapuoti on herttainen ja helposti luettava kirja. Onhan siinä syvällisempääkin sanomaa muiden hyväksymisestä, mutta kuitenkin kirja on melko kevyttä hömppää ja pitää lukijan hyvällä tuulella. Ainoa miinus tulee tosiaan siitä, etten malttanut laskea kirjaa käsistäni ennenkuin sain sen luettua loppuun :)

Lisää sääntöjä elämään :)

Vuoden vaihtuessa kehittelin itselleni sääntöjä laihtumisesta, liikunnasta ja lukemisesta. En ole kovin hyvin pystynyt noita sääntöjä noudattamaan, mutta sehän ei estä kehittelemästä lisää sääntöjä ja rajoituksia :)


Luin jostain, paljonko keskivertokansalainen USA:ssa syö lihaa ja kauhistuin lukua. Nyt en löydä juuri sitä artikkelia, mutta monta muuta, joissa kerrotaan suomalaisten lihansyönnistä. Esimerkiksi täällä kerrotaan, että keskivertosuomalainen syö 76 kiloa lihaa vuodessa. Yli kilo lihaa viikossa kuulostaa isolta määrältä, vaikka päivää kohti tuosta tulee vain 200 grammaa. En ole koskaan kiinnittänyt huomiota siihen, paljonko syön lihaa. Voi olla, etten pääse keskivertosuomalaisen lukuihin, koska pippuripihvit ja karjalanpaistit eivät suosikkiruokiini kuulu. Ja lisäksi olen nirppanokka, jonka pihvin pitää olla ihan täydellinen, että sen voi syödä :) Ravintolassa jää siis possupihvit tilaamatta varmuuden vuoksi ja jos listalta ei löydy mitään miellyttävää broileriruokaa, niin valitsen kasvisruuan. Kotona taasen kokkailen oikeastaan vain ja ainoastaan sika-nauta-jauhelihasta ja broilerfileistä tai -suikaleista.


Päätin pistää lihansyöntini tarkkailuun ja pitää sen max. kilossa per viikko. Parin ensimmäisen viikon jälkeen vaikuttaa siltä, että tässä määrässä on helppo pysyä. Jos söisin joka päivä kaksi lämmintä ateriaa, niin sitten voisi olla hankalampaa. Ehkä. Lihaa vältellessäni innostuin vuosien tauon jälkeen kokeilemaan kasvissosekeiton tekemistä ja ihastuin siihen niin, että muutaman viikon voisin syödä pelkästään sitä :)


Toinenkin uusi sääntöni liittyy vähentämiseen ja rajoittamiseen. Olen jo vuosia koittanut tyhjentää kaappeja ja varastoja, mutta aina ne vaan ovat yhtä täynnä tavaraa. Tähänkin pitää siis kehittää jokin selkeä sääntö, jota noudatan. Jotkut kai luopuvat kahdesta vanhasta tavarasta aina kun hankkivat jotakin uutta. Ihan vielä en ole valmis niin radikaaliin toimintaan. Aloitan siis varovasti ja jokaista uutta tavaraa kohden luovun vähintään yhdestä vanhasta. Tavoitteena on tietty luopua enemmästä tavarasta kuin nurkkiin tulee, mutta ensi alkuun en uskalla asettaa liian kovia tavoitteita. Jos tämä periaate tuntuu liian helpolta, niin kiristän sääntöjä parin kuukauden päästä :) Kaikki kotimme tavarat kuuluvat säännöstelyn piiriin: vaatteet, astiat, lapsen lelut, kirjat, jne. Niistä voi luopua myymällä tai lahjoittamalla ja jonkin verran myös vaihtamalla. Koitan kirjata kalenteriini tavaraliikenteen ja toivottavasti tämä alkaa näkyä myös nurkissani vähitellen. Hieman haastetta tuo se, että omien tavaroiden lisäksi varastoin jonkin verran Vaaka ry:lle lahjoitettua tavaraa. Niitä en tietenkään voi kierrättää muualle kuin Vaakan kummikohteisiin ja keräyksiin. Mutta jos alkaa näyttää siltä, että nämä lahjoitustavarat tukkivat varastoni, niin täytyy varmaan siirtää niitä yhdistyskavereideni huoleksi :)