Äni Jaatinen: My Rosy Road

Kävin lainaamassa kirjastosta joitakin kirjoja ihan vain sen takia, että sopivat lukuhaasteen eri kohtiin. Mitään suurempaa suunnitelmaa ei ollut, mutta esimerkiksi tämän kirjan lainasin sen vuoksi, että sopii kohtaan "3. kirja sellaisesta kirjallisuuden lajista, jota en yleensä lue". Luen sarjakuvakirjoja todella harvoin, joten marssin kirjaston sarjakuvaosastolle ja nappasin mukaan ensimmäisen sarjakuvakirjan, joka vaikutti kiinnostavalta.

My Rosy Road kertoo tekijänsä tarinan, millaista nuoren naisen elämä oli ennen vakavaa sairautta, miten hän selvisi sairaudesta ja miten se muutti hänen elämänsä. En ole ennen lukenut näin henkilökohtaista ja tositapahtumiin perustuvaa sarjakuvakirjaa. My Rose Road oli hyvä valinta edustajaksi kirjallisuuden lajista, mitä en yleensä lue, koska se ei ollut mielestäni ihan perinteinen sarjakuva ja sai ajattelemaan, että ehkä noita sarjiksia voisi lukea useamminkin.

Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 1 (kannessa on ihmiskasvot), 3 (sellainen kirjallisuuden laji, jota en yleensä lue), 4 (kirjailijan ainoa teos), 18 (eurooppalainen kirjailija), 25 (kirjailija, jonka tuotantoa en ole lukenut aikaisemmin), 37 (pienkustantamon julkaisu) ja 47 (kirjassa on alle 100 sivua).

Tuula Saarikoski: Armi Ratia - legenda jo eläessään

Löysin tämän kirjan omasta kirjahyllystäni! Olen ostanut tämän joskus kirjaston poistomyynnistä, mutta siitä saattaa olla jo vaikka parikymmentä vuotta :) En muista lukeneeni kirjaa koskaan aikaisemmin, mutta nyt sain sen luettua. Kirjassa on paljon kuvia ja teksti on isoa, joten se oli nopeasti luettu. Aihe sinänsä on kiinnostava, mutta kirjoitustyylistä en erityisemmin pitänyt. Lyhyempinä teksteinä tyyli varmasti toimii, mutta kokonaisena kirjana se oli jotenkin raskaslukuista. Kiinnostava kirja kuitenkin ja kannatti lukea.
Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 1 (kannessa on ihmiskasvot), 11 (kirja käsittelee naisen asemaa yhteiskunnassa), 18 (eurooppalaisen kirjailijan kirja), 25 (kirjailija, jonka tuotantoa en ole lukenut aikaisemmin) ja 35 (kirjassa on yritys tai yrittäjä).

Mika Kulju: Raatteen tie

Lapseni oli lainannut tämän toiselta papaltaan ja edelleen minä lainasin sen lapseltani :) Olen vasta lapseni historia-innostuksen myötä kiinnostunut historiasta ja koska hän on erityisen kiinnostunut Suomen sotahistoriasta, niin minunkin on pitänyt perehtyä siihen. Nykyisin kyllä luen näitä ihan mielelläni, ei todellakaan ole mitään pakkopullaa. Vuosia on suunniteltu, että joskus käydään Raatteen tien taistelu- ja muistopaikoilla, joten hyvä oli tutustua niihin tapahtumiin tämän kirjan muodossa. Pidän historiaa käsittelevistä kirjoista, joissa suurten tapahtumien lomaan kerrotaan pienistä yksityiskohdista ja yksittäisistä ihmisistä. Tässäkin kirjassa oli pieniä yksityiskohtia, mutta välillä ne tuntuivat enemmän irrallisilta luetteloilta eivätkä "uponneet" tarinaan. Tarinoita kerrottiin myös yksi kerrallaan eivätkä ne edenneet useampi rinnakkain yhtä aikaa. Itseäni tämä hieman häiritsi, kun aina palattiin ajassa päivä-pari taaksepäin. Kokonaisuuteena kirja kuitenkin oli hyvä ja siinä oli paljon tietoa tarinallisessa muodossa.

Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 9 (alle 18-vuotiaan suosittelema kirja), 18 (eurooppalaisen kirjailijan kirja) ja 25 (kirjailija, jonka tuotantoa en ole lukenut aikaisemmin).

Tammikuun tavarat

En asettanut tälle vuodelle niin suuria tavarapoistotavoitteita kuin viime vuodelle. Hetken aikaa se harmitti, kun tammikuun alussa tuntui, että tavaraa lähtee reippaaseen tahtiin nurkista pois. Toki sitä tavaraa myös tuli varastoon ja suurin osa tulleesta tavarasta on yllä olevassa kuvassa. Sain yhteensä 40 lankakerää, osa täysinäisia ja osa vajaita. Ainoa ostos, jonka itse tein, oli punainen paljettirusetti miehelleni :) Ajattelin, että se on sopiva asuste niin tuleviin jouluihin kuin Euroviisu-juhlintaan.

Nurkista poistui enimmäkseen lankakeriä, mutta myös joitakin kirjoja, vaatteita ja hyvin sekalaista tavaraa ikivanhasta kansiosta yhtä vanhaan tekonahkapussukkaan. Kaiken kaikkiaan poistoja oli 51 kappaletta eli sain nollattua tulleet tavarat ja vähän ylikin. Lisäksi lähti parikin muovikassillista tavaraa, jotka ovat odottaneet sopivaa kohdetta viime vuodesta saakka. Nämä olin kuitenkin jo laskenut viime vuonna poistoihin, mutta ne eivät olleet vielä poistuneet asunnostani :) Olen koittanut pitää sellaista periaatetta, että joka viikko pitää saada konkreettisesti jotakin pois nurkista. Helposti noita poistettuja, mutta kohdetta odottavia kertyy nurkkiin ja ne vievät ainakin itseltäni intoa kodin raivaamiseen.

Célestine Vaite: Tahitin kukka

Aloitin jo viime vuonna kerran tämän lukemisen, mutta en päässyt alkua pidemmälle. Kun taas oli hetki, ettei ollut mitään luettavaa, niin tartuin tähän ja luinkin Tahitin kukan melko nopsaan tahtiin. Kirjan pääosassa on vähän päälle nelikymppinen pariskunta, jonka elämä mullistuu, kun heidän ovelleen tuodaan lapsenlapsi, josta he eivät tienneet mitään. Lapsenlapsen hoito saa pariskunnan taas lähentymään toisiaan, mutta samalla se saa pariskunnan naisen miettimään entistä enemmän tuntematonta isäänsä. Kirja oli mielenkiintoinen kurkistus tahitilaiseen elämään, josta en tiedä mitään. Osa asioista hämmästytti, osa hieman kiukutti ja osa oli vain mielenkiintoisia. Loppujen lopuksi ihan harmitti, että kirja loppui.

Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 1 (kirjan kannessa on ihmiskasvot), 2 (kirjassa etsitään kadonnutta ihmistä tai esinettä), 6 (rakkausromaani), 10 (rodullistetun kirjailijan kirjoittama), 11 (kirja käsittelee naisen asemaa yhteiskunnassa), 20 (kirja käsittelee minulle vierasta kulttuuria) ja 25 (kirjailija, jonka tuotantoa en ole lukenut aikaisemmin).