Lukuhaaste, mennyttä ja tulevaa

Vuosi sitten kirjoitin blogipostauksen ihan samalla otsikolla ja nyt on taas tälläisen postauksen aika. Vuonna 2017 tavoitteenani oli, taas kerran, lukea kirja viikossa eli 52 kirjaa vuodessa ja samalla saada Helmet-lukuhaasteen kaikki kohdat täyteen. Lukuhaasteessa sain loppujen lopuksi kaikki kohdat täyteen, mutta vieläkään en pysynyt kirja viikossa tahdissa, jota olen tavoitellut monta vuotta. Vuosi alkaa aina hyvin ja ajattelen, että on ihan helppo homma lukea kirja viikossa. Kesään mennessä lukutahti hiipuu ja syksyllä olen monesti tilanteessa, että voisin lukea jotain, mutta ei ole mitään sopivaa kirjaa käsillä. Vuonna 2017 luin 42 kirjaa eli jäin tavoitteestani 10 kirjaa. Osa lukemistani kirjoista oli melko ohuita ja nopeasti luettuja, useamman kuuntelin äänikirjana ja mitään kovin paksuja opuksia en lukenut ollenkaan eli lukutahtini oli vain hidas.

Vuonna 2018 tavoitteeni lukemisen suhteen on samat kuin ennenkin eli vuodessa 52 luettua kirjaa ja lukuhaasteen kaikki kohdat täyteen. Lukuhaaste kuulostaa mukavan monipuoliselta ja joululoman aikana sekä hankin että sain uusia kirjoja, joten ainakin alkuvuodeksi pitäisi olla luettavaa. Heti alkuvuodesta en erityisemmin suunnittele lukuhaasteen kohtien täyttämistä, vaan luen, mitä huvittaa ja mitä eteen sattuu. Kesällä voin sitten katsella, miten hyvin haastekohdat ovat täyttyneet ja minkä verran olen kirjoja lukenut. Vaikka asetan itselleni lukemisen suhteen tavoitteita, niin kovin vakavasti en niihin suhtaudu enkä stressaa, jos tavoitteet jäävät saavuttamatta. Silti, olisi kiva jonain vuonna nämä tavoitteet saavuttaa. Jospa huomenna alkava vuosi olisi se vuosi :)

Tarquin Hall: Vish Puri ja lemmenkommandojen tapaus

Koska tämän vuoden lukuhaasteeseen piti lukea jotakin, mikä kertoo Intiasta, päätin lukea jonkin Vish Puri -kirjan. Kirjan lainaaminen ja lukeminen vain jäi ihan loppuvuoteen. Olen aikaisemmin lukenut yhden Vish Puri -kirjan ja siitä pidin kovasti, tämä Lemmenkommandojen tapaus ei sykähdyttänyt ihan niin paljon. Ehkä toisessa kirjassa alkoi jo vähän ärsyttää tekstiin ripotellut lainasanat, joiden merkitystä pitäisi etsiä kirjan takaosan sanastosta. Toisaalta on hauskaa, että Intia ja sen kielet näkyvät tekstissä, mutta en erityisemmin pidä siitä, että kesken lukemisen pitäisi selata sanastoa. Tämä ei ollut ainoa asia, mikä tässä kirjassa harmitti, vaan myös se vähensi ihastusta, että kirja lähtee kovin verkkaisesti käyntiin ja erilaiset sivujuonet vievät paljon tilaa. Kirjaan oli mielestäni hankala päästä mukaan. Ei tullut sellaista oloa kuin ensimmäisen Vish Puri -kirjan kohdalla, että haluan ahmia kirjaa. Ihan mukavaa luettavaa tämä kuitenkin oli ja varmaan joskus luen taas lisääkin näitä Vish Puri -kirjoja.

Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 6 (kirjassa on monta kertojaa), 18 (kirjan nimessä on vähintään neljä sanaa), 23 (käännöskirja), 24 (kirjassa selvitetään rikos), 28 (kirja kirjailijalta, jolta olen aiemmin lukenut vain yhden kirjan), 30 (kirjan nimessä on tunne), 33 (kirja kertoo Intiasta), 35 (kirjan nimessä on erisnimi) ja 47 (kirja täyttää vähintään kahden haastekohdan kriteerit).

Sirpa Saarikoski: Kesä kasiysi

Nappasin tämän kirjan kirjastosta mukaani lähinnä sen takia, että kansi sopi lukuhaasteeseen :) Vilkaisin takakanttakin ja kirja vaikutti lupaavalta kasarimuistelulta. 80-luvun nostalgisointiin kirja sopiikin oikein hyvin, mukaan oli mahdutettu paljon yksityiskohtia kasarilta. Minun makuuni ehkä vähän liikaakin, koska joissakin kohdissa ne tuntuivat hieman "päälleliimatuilta". Ihan hauska kirja kuitenkin, joka kertoo kirjastoautoa ajavasta Katista, hänen miesystävän etsinnästä ja hänen järjestämästä festarireissusta. Henkilöhahmot, vaikka vähän karrikoituja ovatkin, voi helposti kuvitella mielessään ja kaiken kaikkiaan kirja oli mukava ja nopea lukukokemus.

Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 10 (kirjan kansi on mielestäni kaunis), 25 (kirja, jossa kukaan ei kuole), 42 (esikoisteos), 45 (suomalaisesta naisesta kertova kirja), 47 (kirja täyttää vähintään kahden haastekohdan kriteerit) ja 49 (vuoden 2017 uutuuskirja).

Tracy Chevalier: Tyttö ja helmikorvakoru

Tämänkin kirjan lainasin lähinnä sen takia, että saan vielä puuttuvia lukuhaasteen kohtia täytettyä, mutta olen myös pidemmän aikaa halunnut lukea tämän kirjan. Muistan, kun tämä kirja tuli myyntiin ja se kuulosti kovin houkuttelevalta. Vasta nyt sain sen luettua ja luinkin nopeasti. Ehkä olin kasannut kirjalle vähän liikaa odotuksia vuosien aikana, koska ei se ollut niin hyvä kuin odotin. Miellyttävää luettavaa kyllä, mutta jotenkin kirja jäi pinnalliseksi. Odotin jotain sykähdyttävämpää. Tyttö ja helmikorvakoru kertoo kuvitteellisen tarinan, miten Johannes Vermeerin maalaus Turbaanipäinen tyttö on syntynyt. Se on maalattu noin 1665, mutta paljon muuta siitä ei tiedetäkään maalarin lisäksi. Tracy Chevalier on kehittänyt maalauksen ympärille tarinan, miten nuori tyttö tulee Vermeerin perheeseen töihin ja päätyy taiteilijan maalattavaksi.
Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 9 (toisen taideteoksen inspiroima kirja), 22 (kuvitettu kirja), 23 (käännöskirja), 34 (kirja kertoo ajasta, jota en ole elänyt), 43 (kirja, jonka lukemista olen suunnitellut pitkään) ja 47 (kirja täyttää vähintään kahden haastekohdan kriteerit).

Olivier Bourdeaut: Tule takaisin, Mr. Bojangles

Lainasin tämän kirjan lähinnä kannen takia, koska se oli mielestäni kaunis ja sopi siksi lukuhaasteen kohtaan, joka vielä oli täyttämättä. Loppuvuodesta kun koitan lähes epätoivoisesti täyttää lukuhaasteen tyhjiä kohtia :) Pidin kyllä itse kirjastakin, en pelkästään sen kannesta. Kirja kertoo pienen pojan silmin hänen hieman erikoisesta perheestään. Vanhemmat tykkäävät kutsua ihmisiä kylään, juhlia ja tanssia. Isä kertoo uskomattomia tarinoita ja äiti teitittelee kaikkia. Mukana kaakattaa perheen lemmikki, eksoottinen lintu. Arki on perheen elämästä kaukana, poika ei aina muista mennä ajallaan kouluun ja vanhemmat päättävät ottaa hänet kotiopetukseen. Iloinen juhlinta kuitenkin päättyy, kun perheen äiti otetaan psykiatriseen sairaalaan hoitoon. Tule takaisin, Mr Bojangles on koko ajan siinä rajalla, että voisiko tarina olla totta vai ei ja siksi pidin siitä.

Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 10 (kirjan kansi on mielestäni kaunis), 16 (ulkomaisen kirjallisuuspalkinnon voittanut kirja), 18 (kirjan nimessä on vähintään neljä sanaa), 23 (käännöskirja), 35 (kirjan nimessä on erisnimi), 42 (esikoisteos) ja 47 (kirja täyttää vähintään kahden haastekohdan kriteerit).

Christian Rönnbacka: Rikospaikka Pasila 9: Hautalehdon joulu

Luin tämän e-kirjan jo jonkin aikaa sitten, mutta nyt vasta muistan kirjoittaa siitä. Lyhyt ja nopealukuinen tarina, josta kuitenkin pidin erityisesti sen huumorin takia. Nyt tämän voisi lukea vaikka uudemman kerran joulun aikaan, koska olisi ajankohtaan sopiva :) Harvinainen rikoskirja, koska kukaan ei kuole ja loppu on onnellinen.
Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 18 (kirjan nimessä on vähintään 4 sanaa), 19 (yhdenpäivänromaani), 25 (kirja, jossa kukaan ei kuole), 35 (kirjan nimessä on erisnimi) ja 47 (kirja täyttää vähintään kahden haastekohdan kriteerit).

Petri Tamminen: Suomen historia

Luin tämän e-kirjana ja pariinkin kertaan, kun en heti huomannut kirjoittaa siitä tänne blogiini ja ehdin unohtaa, millainen kirja olikaan :) Nopealukuinen kirja, johon kuitenkin sisältyy paljon. Suomen historian merkkitapahtumia käydään läpi pienten, henkilökohtaisten tarinoiden kautta. Odotin kirjan olevan paljon kuivakkaampi ja totisempi, mutta moni tarina sai hymyilemään tai liikuttumaan. Tykkäsin :)
Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 6 (kirjassa on monta kertojaa), 8 (Suomen historiasta kertova kirja), 17 (kirjan kannessa on sinistä ja valkoista), 35 (kirjan nimessä on erisnimi), 47 (kirja täyttää vähintään kahden haastekohdan kriteerit) ja 49 (vuoden 2017 uutuuskirja).

Ken Follett: Haamulento

Teini-ikäinen poikani osti tämän kirjan itselleen luettavaksi kirpparilta ja kun taas oli tilanne, ettei minulla ollut mitään luettavaa, niin tartuin tähän. Kirjassa eletään vuotta 1941 ja liikutaan Iso-Britanniassa ja miehitetyssä Tanskassa, maalla ja ilmassa. Tarinaa viedään eteenpäin niin tanskalaisen koulupojan, brittien tiedustelupalvelun kuin Tanskan vastarintaliikkeen edustajien avulla. Loppuratkaisu on melko uskomaton, mutta pidin siitä, että tässä kirjassa nuoret naiset ovat ratkaisevassa roolissa sinänsä miehisessä sotaympäristössä. Lopun "pakollinen" romantiikkaosuus tuntui kyllä kovin turhalta ja tarinaa latistavalta eli sen olisi voinut jättää lukematta.

Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 6 (kirjassa on monta kertojaa), 17 (kirjan kannessa on sinistä ja valkoista), 21 (sankaritarina), 23 (käännöskirja), 34 (kirja kertoo ajasta, jota en ole elänyt), 37 (kirjailijan tuotantoon kuuluu yli 20 teosta) ja 47 (kirja täyttää vähintään kahden haastekohdan kriteerit). 

Alex Kershaw: Dachaun vapauttaja

Miehelläni oli tämä kirja lainassa kirjastosta ja kun itselläni ei ollut mitään luettavaa juuri silloin, niin luin sitten tämän tutustumatta kirjaan etukäteen mitenkään. Toki kirjan nimestä jo voi päätellä ettei mitään kevyttä luettavaa ole tiedossa. Kirja kertoo yhdysvaltalaisen upseerin Felix Sparksin elämästä, keskittyen toki toiseen maailmansotaan, jolloin Sparks joukkoineen taisteli Euroopassa, mutta myös ajasta ennen sotaa ja sen jälkeen kerrotaan. Taisteluista on kerrottu tarkasti, mikä ei olekaan ihme, koska kirjan kirjoittaja on historiantutkija. Omaan makuuni yksityiskohtia taisteluista on vähän liikaakin ja jossain kohdin jäin kaipaamaan enemmän kerronnallista osuutta. Dachaun keskitysleirin vapauttamisesta kertovan osan lisäksi kirjasta jäi erityisesti mieleen pieni tarina, miksi sodan aikaisemmassa vaiheessa saksalaiset sotilaat säästivät Sparksin hengen ja miten Sparks eläkeikäisenä oli ajamassa tiukempia aselakeja.
Lukuhaasteessa tämä kirja sopii kohtiin: 21 (sankaritarina), 23 (käännöskirja), 34 (kirja kertoo ajasta, jota en ole elänyt), 35 (kirjan nimessä on erisnimi), 36 (elämäkerta tai muistelmateos) ja 47 (kirja täyttää vähintään kahden haastekohdan kriteerit).