Henning Mankell: Valkoinen naarasleijona

Sain tämän kirjan ystävältäni lainaksi muutaman muun Afrikkaan liittyvän kirjan kanssa, hänellä on selvästi ollut Afrikka-innostus :) Luin vasta viime vuoden lopussa ensimmäistä kertaa Mankellin kirjoittaman dekkarin, aikaisemmin olin lukenut hänen kirjoittaman Nimeltään Tea-Bag -teoksen. Eli Valkoinen naarasleijona oli vasta kolmas Mankellin kirja, jonka luin ja ensimmäinen Wallander-sarjaan kuuluva kirja, jonka luin. Mankellia olisi kyllä helposti saatavilla, koska isäni on hankkinut kaikki hänen kirjoittamat dekkarit kirjahyllyynsä :)
Nyt ymmärrän, miksi ihmiset pitävät niin paljon Wallander-kirjoista, tämä ensimmäinen sai minut ihastumaan niihin ja myös miettimään, että miksi luen niin vähän dekkareita tai jopa suorastaan välttelen niiden lukemista. Tokihan tässä on raakaa väkivaltaa ja pelottavia kohtia, mutta samalla opin jotakin uutta Etelä-Afrikasta. Tarina etenee useamman kertojan kautta, mutta sitä on silti helppo seurata. Ja se tempaa mukaansa. Loppuratkaisun lähestyessä minulla olisi ollut kaikenlaista kiireellisempää tekemistä, mutta en malttanut lopettaa kirjan lukemista :) Jos nyt jotain huonoa pitäisi keksiä, niin ehkä loppupuolella oli liiankin epäonninen faksi, jonka lähettäminen ei meinannut sujua sitten millään. Tokihan epäonninen faksin lähetys kohotti jännitystä enkä tosiaan mitään muuta huonoa kirjasta keksi :)

Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 25 (kirjassa on yli 500 sivua) ja 44 (kirjassa joku kuolee).

Chimamanda Ngozi Adichie: Kotiinpalaajat

Adichie on yksi suosikkikirjailijoistani. Löysin hänet vähän vahingossa, kun sain ystävältäni Adichien esikoisteoksen Purppuranpunainen hibiskus. Ystäväpiirissäni on sen jälkeen kiertänyt Adichien kirjat ahkerasti, en siis ole ainoa joka hänen teoksiin on ihastunut. Tämäkin kirja on taas ystävältäni lainaksi saatu.
Koska Adichien kirjoissa on monasti synkeitäkin asioita, en ihan heti uskaltanut tätä kirjaa iltalukemiseksi ottaa. Kotiinpalaajat on kuitenkin hieman kevyempi kuin muut lukemani Adichien kirjat. Tässä kirjassa ei ole nälänhätää, sotaa tai väkivaltaisia vanhempia. Mutta rasismia ja muunkinlaista syrjintää on. Kotiinpalaajat kertoo Ifemelun ja Obinzen tarinan. He tutustuivat koulussa, rakastuivat ja päättivät aloittaa opiskelun samassa yliopistossa. Ifemelu sai mahdollisuuden muuttaa Yhdysvaltoihin, johon Obinzen piti seurata perässä. Yhteydenpito kuitenkin katkesi, Obinze päätyi laittomaksi siirtolaiseksi Lontooseen ja kotimaahansa Nigeriaan palautuksen jälkeen onnistui rakentamaan itselleen yltäkylläisen elämän vaimon ja lapsen kanssa suuressa talossa. Kolmentoista USA:ssa vietetyn vuoden jälkeen myös Ifemelu palaa Nigeriaan ja entiset rakastavaiset voivat taas tavata toisensa.
Vaikka Kotiinpalaajat on aiheeltaan kevyempi kuin moni muu Adichien kirja, niin se antaa hyvin paljon ajattelemisen aiheita eikä ole siinä mielessä ollenkaan kevyttä luettavaa, vaan pakottaa lukijan pohtimaan rotua ja rasismia ja miten nämä voi nähdä hyvinkin monesta eri näkövinkkelistä. Ja vaikka Kotiinpalaajat pakottaa pohtimaan syvällisiä, niin se on aivan ihana kirja ja erittäin miellyttävää luettavaa.

Lukuhaasteessa Kotiinpalaajat sopii kohtiin: 3 (kirjassa rakastutaan), 4 (maahanmuuttajasta kertova kirja), 24 (Kirjasammon päivän täkynä ollut kirja), 25 (kirjassa yli 500 sivua), 27 (afrikkalaisen kirjailijan teos),

Ostoslistoja vaihteeksi

Kerään edelleen ostoslistoja ja viime ajat olen löytämiini merkinnyt säntillisesti mistä ja koska ne ovat löytyneet. Aina en ole ollut yhtä täsmällinen enkä ole kovin ahkerasti tänne päivittänyt löytämiäni. Jokusen olen jakanut Facebookin Löydetyt kauppalaput -ryhmässä, mutta haluan silti jakaa nämä edelleen blogissani. Nyt muutama lappunen kolmen vuoden takaa!

15.1.2013 olen löytänyt tämän lapun Jyväskylässä. 

Toukokuussa 2013 tämä on löytynyt lähikaupastani eli Majakkarannan S-marketista. Ensin mietin, että ompas sekavaa käsialaa, kun en ymmärrä mitään, mutta tämähän onkin kaksikielinen lappu. Kuuklailin sanoja ja ymmärtääkseni tässä on suomen lisäksi turkkia?! Ensimmäinen sana tarkoittaa suolaa ja kolmas fetaa :)

Vuonna 2013 on tämäkin lappu löytynyt, mitään muita tietoja siitä ei ole ylhäällä. Mutta tämän on pakko olla lähikaupastani, koska ihan samanlaisia keltaisia lappuja samanlaisella pienellä käsialalla täytettynä olen löytänyt sieltä ennenkin :) 

Mihail Berg: Kirje presidentille

Ostin Kirjeen presidentille itselleni joululahjaksi samalla, kun tilasin muille joululahjakirjoja. Etukäteen kirja vaikutti mielenkiintoiselta: Putinin kanssa samoilla kulmilla ja samana vuonna syntynyt kirjoittaja kertoo, miten eri suuntiin heidän elämänsä ovat kulkeneet ja mitä yhteisiä piirteitä niissä kuitenkin on. Mihail Berg päätyi underground-kirjallisuuteen ja Vladimir Putin KGB:n kautta presidentiksi. En kuitenkaan saanut kirjasta paljoakaan irti. Ehkä en vain osannut lukea Bergin pitkiä ja polveilevia virkkeitä. Aihe sinänsä on mielenkiintoinen ja jotain uuttakin kirjasta opin, mutta se itseäni kiinnostava arkinen ajankuva jäi jonnekin pitkien pohdintojen taakse. Hieman harmittaa, että sillä odotin tältä kirjalta paljon. Ehkä Kirje presidentille pitää lukea joskus uudestaan. Nyt käytin monta iltaa tämän lukemiseen ja tämä kyllä toimi hyvin nukuttajana :) Seuraavana päivänä en yleensä muistanut lukemastani paljoakaan ja luin taas uudestaan samat pohdinnat.

Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 8 (kirjailija, jonka tuotantoa en ole aikaisemmin lukenut), 26 (elämäkerta tai muistelmateos), 42 (2000-luvulla sotaa käyneestä maasta kertova kirja) ja 48 (kirjassa on alle 150 sivua - sivuja on merkitty 155, mutta niistä 3 on liitteitä ja teksti alkaa sivunumerosta 5).

Tuomas Kyrö: Kunkku

Mies sai tämän kirjan joululahjaksi, mutta minä nappasin sen pian luettavakseni :) En ole Tuomas Kyröä ennen lukenut, mutta hänen Mielensäpahoittaja on kyllä tuttu, koska niitä tarinoita on ollut töissä kuuntelemani Radio Suomen Pikkujuttu-sarjassa. Kunkku kertoo Suomen kuninkaasta Penasta, hänen valtakaudesta ja vaiheista monarkian kaatumisen jälkeen. Kunkussa Suomi on menestyvä maa, joka on mukana valloittamassa avaruutta ja koittaa auttaa synkistelevää ja syrjäänvetäytyvää naapurimaataan Ruotsia. Kuningas itse ei niin välittäisi olla kuningas, vaan haluaisi olla vapaa ja vaikka pelata tennistä, joka on koko kansan urheilulaji. Kuninkaan erinäisten sekoilujen jälkeen monarkia kaatuu ja entisestä kuninkaasta tulee tukityöllistetty elektroniikkaliikkeen varastolle. Vähitellen ex-kuningas opettelee normaalia elämää ja lopulta näkee myös, miten valtakunnan ongelmia on piiloteltu ja mitä kaikkea on kiiltävien kulissien takana. Kunkku ei heti temmannut mukaansa ja välillä Penan piirteet vain ärsyttivät, mutta loppujen lopuksi tykkäsin kirjasta paljonkin. Useamman kerran naurahdin ääneen ja niitä kuninkaan ärsyttäviä luonteenpiirteitäkin oppi sietämään kirjan loppuun mennessä. Mutta... taas kerran kirjan viimeiset lauseet lässäyttivät lukukokemusta. Tähän törmään melko usein kirjoissa, että odotan loppuratkaisun jo olevan selvillä ja sitten on vielä viimeinen sivu, jossa kerrotaankin jotain uutta ja loppu ei olekaan odottamani.

Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 3 (kirjassa rakastutaan), 8 (en ole aikaisemmin lukenut kirjailijan teoksia), 16 (en ole ikinä ennen kuullut kirjasta), 17 (kirjassa juhlitaan), 25 (kirjassa on yli 500 sivua), 30 (viihteellinen kirja), 31 (olympialaisista kertova kirja - vaikka ne tässä kirjassa ovatkin kuvitteellisia), 44 (kirjassa joku kuolee) ja 45 (suomalaisesta miehestä kertova kirja).