Mari Koistinen: Hunaja - luonnon oma makeuttaja

Miesystäväni sisar kirjoitti kirjan ja saimme oman kappaleemme kirjaa pian sen julkaisun jälkeen. Aika pian kirjan luinkin, mutta olen unohtanut kirjoittaa siitä. Olen vasta viime vuosina oppinut käyttämään hunajaa ruuanlaitossa ja nykyisin hunajaa pitää aina olla kaapissa. En silti ole tiennyt oikeastaan mitään hunajan valmistuksesta. Tämä kirja kertoo niin hunajasta kuin mehiläisistä ja antaa runsaasti hunajaisia reseptejä. Kirjaa lukiessa ajattelin useamman kerran, että kyllä mehiläiset on mielenkiintoisia pörrääjiä ja mehiläispesä paljon monimutkaisempi ja hienompi systeemi kuin olen ajatellut. Harvinaisen mielenkiintoinen tietokirja siis tämä enkä sano tätä sukulaissuhteen velvoittamana :) Ensimmäinen osa reseptejä on fine dining -osastoa, mutta sitten tulee myös hieman helpompia reseptejä ja yleisiä hunajan käyttövinkkejä. Plussaa myös kauniista kuvista!

Kirjan vuoden lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 3 (vuonna 2015 julkaistu kirja) ja 9 (tietokirja).

Tommy Tabermann: Veren sokeri

Kirjan vuoden lukuhaasteessa oli yhtenä kohtana runokirjan lukeminen ja lukemattomia sellaisia löytyi omastakin kirjahyllystä. Joskus lukioaikoina kerta kaikkiaan rakastuin Tommy Tabermannin runoihin ja olen hänen runokirjojaan kerännyt kirjahyllyyni. Lukioaikoina lahjaksi saatu Oljenkorsia on niistä rakkain ja sitä tykkään lukea uudestaan ja uudestaan.

Veren sokeri on ollut kirjahyllyssäni useamman vuoden lukematta. Ostin sen jostakin alennusmyynnistä ja tuuppasin muiden Tabermannien sekaan hyllyyn. Mahdollisesti olen sitä selaillut aikaisemminkin, mutta nyt vasta varsinaisesti luin. Olisin niin halunnut pitää tästäkin Tabermannin kirjasta, mutta ei... ei vaan lähtenyt sujumaan ja puolipakolla luin runot läpi. Ihan harmittaa, etten tykännyt :) Veren sokerin aion silti pitää hyllyssäni, ehkä sen runot aukeavat paremmin joku toinen kerta.

Kirjan vuoden lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 11 (suosikkikirjailijan teos, jota en ole ennen lukenut), 15 (kirja, jonka lukemista olen harkinnut pitkään) ja 38 (runokirja).

Paolo Coelho: Paholainen ja neiti Prym

Ystävältäni saatu kirja, jota en itse valinnut, vaan kehotin ystävääni arpomaan minulle jonkin kirjan vaihdossa. En ole ihan varma, mutta muistelen lukeneeni Coelhon Alkemistin kauan sitten. Kirjailija oli toki nimenä tuttu, mutta en osannut odottaa oikein mitään tältä kirjalta. Pohdiskelevaa tekstiä osasin kuitenkin odottaa ja sitä tämä kirja tarjosikin, koska perusajatuksena on kamppailu hyvän ja pahan välillä. Pieneen kylään saapuu muukalainen, joka tarjoaa isoa määrää kultaharkkoja kyläläisille, jos nämä tappavat keskuudestaan yhden ihmisen. Kyläläiset pohtivat asiaa kukin omista näkökulmistaan, mutta vahvimmin on esillä uskonnollinen ajattelu. Se minua ehkä hieman häiritsikin, että uskonto ja uskonnollinen pohdiskelu on kirjassa niin suuressa osassa. Itse ehkä olisin innostunut enemmän pohdinnoista, joissa uskonto ei ole niin keskeisessä osassa. Ihan mielenkiintoinen kirja, mutta ei tämä minusta tehnyt Coelho-fania :)

Kirjan vuoden lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 8 (sijoittuu Suomen ulkopuolelle), 12 (ystävän suosittelema kirja) ja 35 (kirjailija ei ole kotoisin Euroopasta tai Pohjois-Amerikasta).