Carl Hiaasen: Onnen koukussa

Toinen keväällä dyykkaamani Hiaasenin kirja oli tämä Onnen koukussa. Pääosassa kirjassa on lottokuponki, jonka suurella voitolla pitäisi lunastaa maa-alue, jotta se pysyisi rakentamattomana. Lottokuponki kuitenkin varastetaan ja sen varastaneita pikkurikollisia päätyy jahtaamaan varastetun lottokupongin oikea omistaja häntä haastattelemaan tulleen toimittajan kanssa. Tärkeässä osassa on myös pikkukaupungin uskonnolliset ihmeet, kilpikonnat ja rosvojen jäljillä olevan toimittajan vaimo.

Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 23 (käännöskirja), 24 (kirjassa selvitetään rikos), 30 (kirjan nimessä on tunne), 44 (uskontoa tai uskonnollisuutta käsittelevä kirja) ja 47 (kirja täyttää vähintään kahden haastekohdan kriteerit).

Leena Putkonen, Mari Koistinen: Ruokamysteerit

Saimme Ruokamysteerit jo alkuvuodesta toiselta sen kirjoittajista, mutta vasta nyt kesällä sain kirjan luettua loppuun. Ruokamysteerit-kirjassa käsitellään ruokaa ja sen tuotantoa todella monipuolisesti ja kirjaan on mahdutettu paljon asiaa. Tämä ei siis ollut ihan keveintä iltalukemista ja monesti piti seuraavana päivänä kerrata, että mitä olinkaan väsyneenä edellisenä iltana lukenut. Monimutkaisia ja välillä vaikeaselkoisia asioita käsitellään kuitenkin hyvin ymmärrettävästi ja kirja herättää halun etsiä lisää tietoa monesta asiasta. Jokaisen kappaleen loppuun on kerätty tiivistelmä käsitellystä asiasta ja pidin tästä todella paljon. Samoin jokaisen kappaleen lopussa kirjoittajat kertovat lyhyesti millaisia valintoja he tekevät juuri käsitellyn asian suhteen ja mitä asiasta ja omista valinnoistaan ajattelevat. Mitä minä jäin erityisesti miettimään kirjan luettuani? Omaa kahvinjuontiani ja suklaanhimoani, että mitä vaikutuksia niillä on.

Lukuhaasteessa tämä sopii vain kohtaan 49 (vuoden 2017 uutuuskirja).

Carl Hiaasen: Myyräntyötä

Taloyhtiömme roskakatokseen oli taas joku tyhjentänyt kirjahyllynsä sisällön. Siististi muovipusseihin pakatuista kirjoista nappasin mukaani kaksi Hiaasenin dekkaria, koska olen lukenut näitä ennenkin ja pitänyt niistä. Myyräntyötä-kirjan luin jo jokin aikaa sitten ja juuri se sai minut pohtimaan, että tämä amerikkalainen mieskirjailija saa miten naurahtelemaan ääneen dekkareidensa äärellä, mutta en muista pitkään aikaan lukeneeni yhtäkään suomalaista mieskirjailijaa, jonka huumori olisi oikeasti naurattanut.

Hiaasen yhdistää dekkareihinsa aina luontonäkökulman ja Myyräntyössä oli niin luonnonsuojelua kuin rahan tekemistä harvinaisilla eläimillä. Eläinpuistosta varastetaan kaksi sinikielistä myyrää, lajinsa viimeiset ja puiston PR-työntekijä kirjoittaa tapahtuneesta tiedotteen. Hän kuitenkin alkaa ihmetellä ja kyseenalaistaa eläinpuiston kummallisia tapahtumia ja sotkeutuu vyyhtiin, jossa on niin mafiapomoja kuin aseistettuja mummoja. Sanoisin, että taattua Hiaasenia tämä kirja: mahdottomia tapahtumia, jotka melkein voisivat olla totta ja kaikki menee juuri sen verran överiksi, että tapahtumiin voi suhtautua huumorilla.

Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 5 (kirjassa liikutaan luonnossa), 6 (kirjassa on monta kertojaa), 17 (kirjan kannessa on sinistä ja valkoista), 23 (käännöskirja), 24 (kirjassa selvitetään rikos), 41 (kirjan kannessa on eläin) ja 47 (kirja täyttää vähintään kahden haastekohdan kriteerit)