Joanne Harris:Appelsiinin tuoksu

Olen varmaankin ostanut tämän pokkarin kirpparilta sen enempää miettimättä. Muistelin, että Joanne Harris on ehkä kirjoittanut jotain kivaa Ranskaan sijoittuvaa hömppää, jossa ruoka on tärkeässä osassa. Kyllähän tässä kirjassa ruuasta puhutaan, mutta suurempi osa on kirjan päähenkilön lapsuuden/nuoruuden tapahtumissa ja miten ne ovat hänen elämäänsä vaikuttaneet. Samalla kun käydään läpi päähenkilön äidin jättämää muistikirjaa aukenee vanhat tapahtumat miehitetystä Ranskasta ja erään saksalaissotilaan vaiheet siellä. En ollut pettynyt, vaikkei Appelsiinin tuoksu ollutkaan kevyttä hömppää, vaan se oli melkein kuin salapoliisiromaani, missä vuosikymmenten takaiset asiat selviävät pala palalta.
Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 5 (kirjassa liikutaan luonnossa), 23 (käännöskirja), 26 (sukutarina), 28 (olen lukenut kirjailijalta aiemmin vain yhden kirjan - muistaakseni), 34 (kirja kertoo ajasta, jota en ole elänyt) ja 47 (kirja täyttää kahden haastekohdan kriteerit).

Chimamanda Ngozi Adichie: Meidän kaikkien pitäisi olla feministejä

Kirjastossa oli näkyvästi tyrkyllä tämä pieni kirja ja koska olin kuullut siitä, niin otin sen luettavakseni. Nopeasti luettu, vaikka tämä pitäisi lukea ajatuksen kanssa ja miettiä, mitä kirjailija oikeasti sanoo. Kirjan esimerkit koskevat afrikkalaista kulttuuria, mutta asiat olivat ainakin itselleni tuttuja, vaikka erilaisessa kulttuurissa olen kasvanut. Tätä kirjaa tai paremminkin esseetä on kritisoitu kovasti sen jälkeen, kun se päätettiin jakaa Suomessa kaikille 9-luokkalaisille luettavaksi. Luulen, että kovaäänisimmät kritisoijat eivät ole tätä lukeneet, vaikka kannattaisi.

Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 18 (kirjan nimessä on vähintään neljä sanaa), 23 (käännöskirja), 25 (kirja, jossa kukaan ei kuole), 40 (kirjailija tulee erilaisesta kulttuurista kuin minä), 47 (kirja täyttää vähintään kahden haastekohdan kriteerit) ja 49 (vuoden 2017 uutuuskirja).

Reidar Palmgren: Kirpputori

Tämä taisi olla kirjastossa jossakin telineessä erityisesti tyrkyllä ja nappasin sen mukaani, kun takakannen perusteella kirja kuulosti hauskalta ja humoristiselta. Sitä se varmaan onkin jonkun mielestä... Kirpputoria lukiessani mietin, että koska viimeksi olisin lukenut suomalaista mieskirjailijaa, jonka teksti on huvittanut tai jopa naurattanut. Tämä ei siis huvittanut eikä varsinkaan naurattanut. Ehkä itsekeskeisen, ikuisesti muusikon urasta haaveilevan aikuisen miehen pohdinnat ja toilailut on tosiaan jonkun mielestä hauskoja, mutta minä luin kirjan vähän väkipakolla loppuun. Toki siellä lopussa on valaistuminen, miten päähenkilö yht'äkkiä ymmärtääkin asioita ja muiden ihmisten tunteita, mutta se ei lukukokemusta parantanut. Tulipahan luettua kuitenkin :)

Lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 14 (valitsin kirjan takakannen perusteella), 25 (kirja, jossa kukaan ei kuole) ja 47 (kirja täyttää kahden haastekohdan kriteerit).