Sain tämän kirjan ystävältäni ja hän oli tykännyt tästä kovasti. Itse en oikein innostunut. Afrikkalaisten lasten kärsimykset eivät olleet ihan kevyttä iltalukemista ja vaikka kirjassa on paljon myös kauniita asioita, niin itselläni jäi päällimmäiseksi mieleen kirjan lasten kokemat pelot ja kamaluudet. Kirjassa on kaksi kertojaa: afrikkalainen Esther ja eurooppalainen Paul, joiden tarinat nivoutuvat yhteen. Paul on viettänyt lapsuutensa Estherin kotimaassa ja palaa sinne aikuisena ja elämäänsä pettyneenä. Molempien tarinat siirtyvät nykyhetkestä menneisyyteen ja taas takaisin ja molempien tarinoihin liittyy julmia ja kylmiä aikuisia, tosin eri tavoin julmia ja kylmiä. Sitkeästi luin kirjan loppuun ja ajattelin, että viimeisen sivun jälkeen ymmärtäisin, että mistä kirja loppujen lopuksi kertoi. Mutta en oikein ymmärtänyt. Enkä halua lukea kirjaa uudestaan, koska se oli niin ahdistava.
Lukuhaasteessa tämä sopii ainakin kohtiin: 3 (kirjassa rakastutaan) ja 8 (kirjailija, jonka tuotantoa en ole lukenut aikaisemmin).
