Kesäkuun 2012 ostoslistat

Kesäkuun 9. päivä vuonna 2012 olen tehnyt todellisen löydön Nokian Citymarketista: 3 listaa kerralla! Hämärä muistikuva on, että nämä oli kerätty siististi kasaan jonnekin ostoskorien lähistölle. Mistään roskiksesta tuskin näitä olen penkonut :)

Ensimmäisen lapun ensimmäisellä puolella on remonttitarvikkeita...

 ja toisella puolella sitten ruokakaupan ostokset

 Toisen lapun eka puoli on täynnä ostettavaa, mutta...

 ...limsa siihen ei mahtunut :)

Kolmas lappu on mielenkiintoisin :) Luen tuon toisen rivin uudestaan ja uudestaan "aprillimaustetta" :D Salaattisoussi on myös jännä, onko se salaatinkastike vai jotain ihan muuta?!

Ostoslista vuodelta 2011

Arkistoistani löytyi vielä yksi ostoslista vuodelta 2011. Tämän olen löytänyt Nokian Citymarketista 6.6.2011. En muistaakseni aikaisemmin ole löytänyt listaa, joka kehottaisi ostamaan ruokaa sen enempää sitä erittelemättä. Tokihan tämä jättää tilaa luovuudelle tai päätöksen voi tehdä kaupassa olevien tarjousten perusteella :)

En ole aikoihin kirjoittanut mitään ostoslistojen keräämisestä, vaikka niitä edelleen mukaani poimin aina kun sellaisen näen. Viime aikoina tai paremminkin vuosina en ole ollut ollenkaan niin huolellinen listojen kanssa kuin alkuun. Läheskään kaikkiin en enää ole kirjoittanut, että mistä ja koska olen ne löytänyt. Koitan parantaa tapani tässäkin asiassa :) Facebookissa on Löydetyt kauppalaput -ryhmä, jota kyllä seuraan, mutta itse en ole sinne löytämiäni lappuja postannut. Siellä on aina välillä keskustelua tämän harrastuksen järkevyydestä :) On kommentoitu, että miksi kerätä roskia ja kivien kerääminenkin olisi järkevämpää. Samaa olen kuullut joiltakin omilta kavereiltani. Toisaalta historioitsijaystäväni totesi, että joskus nämäkin kauppalaput voivat olla jollekin tärkeää tutkimusmateriaalia. Hän itse tutki 1700-luvun tilikirjoja ja siinä sivussa ostoksia väitöskirjaansa varten :)

Carl Hiaasen: Koirankuria

Sain tämän kirjan kierrätysryhmän kautta. Samalla sain monta muutakin kirjaa, joten nyt on ainakin hetkeki luettavaa. Hiaasen oli minulle ennestään tuntematon kirjailija, mutta tykästyin häneen tämän yhden kirjan perusteella. Koirankuria-kirjassa on kaksi päähenkilöä: lobbari Palmer Stoat ja luontoaktivisti Twilly. Twilly näkee sattumalta, miten Stoat heittää roskia autostaan, lähtee seuraamaan tätä ja päättää kostaa tälle roskaamisen. Tarinan edetessä tutuksi tulee myös Palmerin koira ja vaimo, Floridan kuvernööri ja hänen erikoinen edeltäjänsä, rahanahneet rakennusurakoitsijat, yksi palkkamurhaaja ja aidatulla alueella "villieläinten" ampumasafareja järjestävät tyypit. Kirjassa on dekkarimaisia piirteitä, mutta esiin pääsee myös vihreät arvot, politiikan kiemurat ja lahjonta. Hauskaa luettavaa!

Kirjan vuoden lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 1 (kirjailija, jota en ole lukenut aikaisemmin), 5 (kirjan henkilöistä kaikki eivät ole ihmisiä), 6 (kirjan nimi on yksi sana), 8 (tapahtumat sijoittuvat Suomen ulkopuolelle), 49 (hauska kirja), 50 (kirja eri sukupuolta olevasta henkilöstä kuin minä) ja 51 (jännityskirja tai dekkari).

Antoni Gronowicz: Garbo

Sainpas luettua! Olin ostanut tämän kirjan viime syksynä kirpparilta ihan vain kannen perusteella. Silloin riitti arvio, että eiköhän tämä Greta Garbosta kerro ja kun en ole hänestä ennen lukenut, niin luetaan nyt. Ensimmäisten sivujen perusteella meinasin jo luovuttaa, kun kirjan kirjoittaja kertoi itsestään ja mistä tunsi Greta Garbon. Ja mitä oli tämän kanssa tehnyt... Jatkoin kuitenkin lukemista ja hetken aikaa kirja vaikutti ihan hyvältä. Kyllähän tässä Greta Garbon elämästä kerrotaan ja hänen erikoinen persoonansa tulee esiin. Mutta kirjailija on kovin kiinnostunut Garbon seksuaalisuudesta ja kirjoittaa siitä mielestäni vähän liiankin kanssa. Avoimeksi jää, että onko kirjailija oikeasti ollut missään tekemisissä Greta Garbon kanssa vai onko hän vain koonnut hyvän tarinan muualta kuulemistaan jutuista. Greta Garbo kiisti olleensa missään tekemisissä kirjailijan kanssa. Garbo ja hänen kuolinpesänsä eivät myöskään ole antaneet suostumusta kirjan julkaisuun. Tai näin ainakin kirjan alkulehdellä kerrotaan. Kovin vakavasti tähän kirjaan ja sen todenperäisyyteen en siis voi suhtautua. Kuitenkin se herätti kiinnostuksen lukea lisää Garbosta.

Kirjan vuoden lukuhaasteessa tämä sopii kohtiin: 6 (kirjan nimi on yksi sana), 14 (tositapahtumiin perustuva), 20 (pelkän kannen mukaan valittu), 22 (muistelmateos tai elämänkerta) ja tämä sopii myös kohtaan 44 (kirja, jonka lukeminen nolottaa). Sen verran tirkistelyn tuntua tässä kirjassa oli, että ihan nolotti.