Sophie Kinsella: Shopaholic Abroad

En ole aikaisemmin lukenut Himoshoppaaja-kirjoja, vaikka monesti olen ajatellut, että kuulostavat hauskoilta. Tämän ostin kirpparilta ja otin melkein heti luettavakseni. Taitaa olla ensimmäinen ja samalla viimeinen Himoshoppaaja-kirja, jonka luen. Päähenkilö Rebecca on shoppailuhimonsa kanssa enimmäkseen raivostuttava. En löytänyt mitään huvittavaa shoppailu-addiktin kuvailusta. Lähinnä oli säälittävää, että talousasiantuntija ei viitsi miettiä, paljonko dollarit ovat tutummassa rahayksikössä. Juonessa ei ole paljon kerrottavaa: himoshoppailija-Rebecca muuttaa miesystävänsä perässä Lontoosta New Yorkiin ja shoppailee kaiket päivät. Pieninä sivujuonina on työn etsintää ja parisuhdekriisiä, joka sekin johtuu shoppailusta. Ja sitten ällöonnellinen loppu.

Sheila O'Flanagan: Stand By Me

Tämän pokkarin löysin samasta paikasta kuin aikaisemmin lukemani Girl Fridayn. Juonessakin on jotain samaa: miten varakkaasta miehestä eronnut nainen pärjää omillaan. Stand By Me sijoittuu kuitenkin Irlantiin ja katolisuus tuo juoneen tiettyjä kiemuroita. Kirjan päähenkilö on hyvin uskonnollisessa perheessä kasvanut Dominique, joka vanhempiensa kauhistukseksi tulee nuorena raskaaksi ja on siksi pakotettu menemään naimisiin. Miehen perhe on tärkeä tuki Dominiquelle, kunnes aviomies katoaa rahaongelmien vuoksi ja perhesuhteet ovat koetuksella. Kirjan henkilöt ovat ehkä vähän liian karrikoituja, jotta olisivat uskottavia. Dominique kuvataan melko lapsellisena hölmönä, mutta onneksi kirjan loppupuolella hän saa enemmän aikuismaisia piirteitä. Stand By Me on ihan viihdyttävää luettavaa, mutta erityisempiä tykkäämisen tuntemuksia se ei aiheuttanut.

Paula Porkka: Eurooppa meno-paluu

Olen napannut tämän kirjan muistaakseni Nokian SPR:n kirpparilta vuosi-pari sitten ja unohtanut sen samantien. Kirjahyllyä siivotessani löysin sen ja päätin lukaista läpi. Paula Porkka on ollut mm. Yleisradion kirjeenvaihtajana ja kirja kertoo enimmäkseen hänen työstään maailmalla, mutta mukana on myös otteita yksityiselämästä ulkomailla. Oletin, että kirjassa olisi mielenkiintoisia juttuja erilaisista työkeikoista ja hassuja sattumuksia maailmalta. Olihan niitä, mutta kirjasta jäi tunne, että äkkiä rymistellään läpi mahdollisimman paljon tapahtumia. Päivämäärien, paikkakuntien ja hallitsijoiden välissä oli kyllä välähdyksiä arkipäiväisistä asioista ja tapahtumista, mutta ne jäivät kovin irrallisiksi. Olin odottanut loogisesti eteneviä tarinoita, mutta kappaleet olivat enimmäkseen faktatietojen luetteloja, joiden seassa oli siellä täällä lyhyitä, henkilökohtaisia muistoja. Kirjeenvaihtajalta odotin myös sujuvampaa ja värikkäämpää kieltä. Eurooppa meno-paluu kertoo mielenkiintoisista aiheista, mutta valitettavasti lukukokemus ei ollut kovin miellyttävä. Kaikkea raapaistiin vähän pinnalta ja mitään ei jäänyt erityisesti mieleeni. Paitsi Kekkosen palmuun kiipeäminen Tunisiassa, josta olen lukenut ennenkin ja joka tämän kirjoittajan mukaan ei edes ollut erityisen hauska tapaus.

Marian Keyes: Rachelin loma

Nappasin tämän kirjan kirpparilta, kun halvalla sai. En muistaakseni ole aikaisemmin lukenut Keyesin kirjoja, mutta ajattelin niiden olevan kevyttä ja hauskaa hömppää. En siis lukenut edes takakannen tekstiä ennen ostamista. Olisi ehkä kannattanut, sillä kevyen hömpän sijaan kirja kertoikin huumeriippuvaisen Rachelin elämästä ja vieroituksesta. Tokihan tässä oli mukana romantiikkaa ja hassuja perheenjäseniä, mutta ei silti ihan kevyttä luettavaa. Rachel on New Yorkissa asuva irlantilainen, joka ottaa yliannostuksen ja hänet toimitetaan Irlantiin parantolaan. Kirjassa lomittuu parantolan tapahtumat ja aikaisemmat tapahtumat New Yorkissa. Rachelin New Yorkin lähimmät ihmiset, paras ystävä ja poikaystävä, ovat sympaattisia hahmoja, mutta Rachelin Irlannissa asuva perhe kuvataan karrikoidun raivostuttavina tyyppeinä. Alun hämmästyksen jälkeen kirja oli ihan miellyttävää luettavaa. Itse asiassa ahmin kirjan loppuun yöllä, kun olisi pitänyt jo nukkua. En silti tiedä, että onko tämä kirja, jota erityisesti suosittelisin kavereilleni luettavaksi. Rachelin loma ei ollut hauskaa hömppää, lähinnä huvitti oikolukuvaiheessa jääneet virheet, joista oli "varoitus" heti kirjan kannessa. Koka oli useammassa lauseessa vaihtunut kolaksi :)

P.S. Pian tämän kirjan lukemisen jälkeen silmiin osui uutinen, että suomalaiset ostavat yhä vähemmän kirjoja ja himolukijaksi pääsee jo lukemalla kymmenen kirjaa vuodessa. Rachelin lomaa lukiessani ajattelin, että onneksi minulla ei ole mitään addiktiota. Mutta tuon uutisen jälkeen pohdin, että ehkä sittenkin on kirja-addiktio :)