maanantai 13. tammikuuta 2014

Jane Green: Girl Friday


Jos hieman väritän kertomusta, niin dyykkasin tämän kirjan :) Oikeasti se oli hyvinkin siististi asetettu esille talomme häkkivarastojen käytävällä olevalle kirjahyllylle. Kirjahylly ei ole siellä oikeasti kierrätyskirjoja varten, vaan joku on senkin jättänyt otettavaksi. Itse asiassa varaston käytävältä saisi ison osan olkkarin sisustusta: kirjahylly, telkkari ja kirjoja. Minä nappasin siitä kaksikin hömppäpokkaria mukaan. Girl Friday oli mukanani joululomareissussa, mutta sain siitä parin viikon aikana luettua vain parikymmentä sivua ja loput ahmin sitten yhdessä yössä, kun olisi oikeasti pitänyt nukkua. Alku ei ollut tylsä, mutta olin iltaisin niin väsynyt, että nukahdin sivun-parin jälkeen enkä seuraavana iltana enää muistanut lukemaani. Girl Friday ei ole ihan perushömppää, koska sitä on maustettu laskevilla pörssikursseilla ja naisia huijaavalla rikollisella. Paljon on kuitenkin merkkivaatteita, timanttikoruja ja hulppeita taloja. Kirjan päähenkilö Kit on juuri eronnut kahden lapsen äiti ja kirja kertoo hänen ystävistä, jooga-harrastuksesta, deittailusta, exästä, työstä ja lapsista. Välillä kertojana on joku hänen ystävistä tai työnantajansa. Juonen käänteet kiihtyvät loppua kohden ja ehkä siksi tämä oli pakko lukea kerralla loppuun. Tosin yksi juonenkäänne oli niin arvattavissa heti, kun siihen liittyvät henkilöt oli esitelty. Tämä juonenkäänne tuli koko ajan selvemmäksi ja odottelin vain, että missä vaiheessa se kerrotaan suoraan. Melkeinpä ärsyttävää odotella, että kuinka pitkälle asiaa pantataan :) Mutta muutoin tykkäsin kirjasta paljonkin.

keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Arto Leivo: Exäni huutaa

Vaikka viime vuoden loppupuolella jäi kaikki luetut kirjat esittelemättä, niin päätin tänä vuonna jatkaa 52 kirjaa vuodessa -projektiani. Siitäkin huolimatta, että viime vuonnakaan en päässyt tavoitteeseen. Tämä vuosi on alkanut hyvin, koska olen lukenut jo kaksi kirjaa. Niistä ensimmäisenä tämän:

Exäni huutaa on runoteos, jonka nyxäni sai jouluna lahjaksi. Ei tosin minulta :) Nappasin sen kuitenkin pian itselleni luettavaksi. Kirjassa on Arto Leivon runoja ja Tea Tauriaisen kuvitus. Runot ovat tarinoita arkisesta elämästä, kun mies oleilee edelleen exänsä luona ja exä huutaa. Eikä se exä ihan ilman syytä huuda, mies on aikas raivostuttava tapaus oleillessaan täysihoidossa exänsä luona tai olemalla krapulassa silloin, kun on jotain luvannut hoitaa. Runokirja, jota uskaltaisin suositella sellaisillekin, joiden mielestä runot ovat vaikeasti ymmärrettäviä ja yleensä liian korkealentoisia. Nämä eivät sellaisia ole, vaan hauskoja tarinoita, joihin voi samaistua.